Fabio Armiliato, tenori

On syntynyt Genovassa v. 1956 ja on suorittanut laulun diplomin Genovan konservatorio N. Paganinissä, jossa hän on myös käynyt sävellyksen kurssin. On voittanut II Kansallisen Tito Schipa - kilpailun Leccessä ja kansainvälisen Pavia Lirica -kilpailun ja debytoi marraskuussa 1986 Jesissä Licinion roolissa Gaspare Spontinin oopperassa Vestaali. Häntä pidetään yhtenä kaikkein kiinnostavimpana viimeisen vuosikymmenen italialaisena tenorina. Armiliato on laulanut kaikkein tärkeimmissä Italian ja maailman oopperataloissa joista mainittakoon Wexford (La Cena delle Beffe/1988), Dublin (Trubaduuri/1988), Parma ja Zürich (Naamiohuvit/1989), Rooma (Ernani/1989), Stuttgart (Cavalleria rusticana ja Madame Butterfly/1989, Jerusalem (Requiem/Verdi/1989), Frankfurt (La Bohème/1990, Belgrad (Aida/1990), Antwerpen (Don Carlos, Macbeth, Tosca, Manon Lescaut, La Bohéme/1990/1994), Marseille (Aida/1991), Montpellier (Simon Boccanegra, Don Carlos/1992-93), Caracas (Carmen ja Aida/1992-93), Pittsburgh (Carmen/1992),

Opera Pasific (Cavalleria rusticana ja Trubaduuri/1991,1993), Toronto (Tosca/Carmen/1993), Genova (La Bohéme, Norma ja Carmen/1992/1994/1997), Macerata (Carmen, Tosca/1994-95), Berliini (Aida/1994), San Francisco ja Philadelphia (Trubaduuri/1994), Bilbao ja Napoli (Cavalleria rusticana/1996/1997). V. 1993 oli suurten debyyttien vuosi: helmikuussa hän sai Metropolitanissa suuren menestyksen Manricona Trubaduurissa. Hän palasi Metiin seuraavina vuosina Aidan, Cavallerian ja lopulta uuden Simon Boccanegran produktion vuoksi esittäen Gabriele Adornon roolin James Levinen johdolla. Elokuussa 1993 Armiliato debytoi Buenos Airesin Teatro Colonissa Toscassa ja palasi sinne vuotta myöhemmin mitä suurimman menestyksen saaneella tulkinnalla Mauriziona Cilean Adriana Lecouvrieurissä. Maaliskuussa 1995 Fabio Armiliato sai todellisen menestyksen Milanon La Scalan debyytissään Faustina Boiton Mefistofeleessä Riccardo Mutin johdolla, jota seurasi Bonnissa uusi Manon Lescaut Giancarlo Del Monacon ohjaamana. Palermossa hän sai Cavalleriassa mitä suurimman menestyksen sekä yleisön että kritiikin ollessa yksimielisiä asiasta. Helmikuussa 1995 hän debytoi Cincinnatissa Turandot'n Calafin roolissa tavalla, jonka lehdistö määritteli trionfaaliseksi. Toukokuussa 1996 oli vuorossa debyytti Pariisin Oopperassa Manon Lescaut'ssa. Näytäntökaudella 1996/97 Armiliato palasi New Yorkin Metropolitaniin Lorisin rooliin Giordanon Fedorassa Mirella Frenin kanssa, hän lauloi myös Cavalleriassa ja Toscassa James Levinen johdolla, jotka esitettiin Metin kiertueella Tokiossa ja Nagoyassa menestyksen ollessa edelleen poikkeuksellinen. Kauden 1997/98 alku tapahtui debyytilla Lontoon Covent Gardenissa Gaala-konsertilla ja Metropolitaniin paluu alkoi Don Carlon 5-näytöksisellä versiolla. Helmikuussa oli Tosca Pariisissa ja maaliskuussa Carmen Bilbaossa, joita seurasivat Berliinin Deutsche Operissa Aida ja Trubaduuri. Kolmessatoista vuodessa debyytistä Armiliato on laulanut 28 eri sankaripääroolia repertoaarin pääteoksissa ja on työskennellyt kaikein kuuluisimpien orkesterinjohtajien kanssa joista mainittakoon: jo aikaisemmin mainitut J. Levine ja R. Muti, N. Santi, G. Patané, D. Oren, M. Veltri, A. Allemandi, C. Badea, E. Müller, E. Pidó, G. F. Masini, M. Viotti, S. Varviso, A. Guadagno, J. Latham-König, D. Renzetti, S. Young, M. Chung. V. 1997 Armiliato esiintyi Cavalleriassa heinäkuussa 1997 ja kesäkuussa 1998 (Trubaduuri) kaupungin puistoissa Metin produktioissa ja joulukuussa 1997 oli vuorossa Metissä Don Carlos kun San Franciscoon hän palasi Normassa v. 1998. Elokuussa 1997 hän debytoi Veronan Arenalla Aidassa ja Wienissä lokakuussa 1997 Trubaduurissa. Toukokuussa 1998 hän debytoi New Yorkin Carnegie Hallissa Donizettin Poliutossa konserttimuodossa. Syksyllä 1998 oli debyytti Wienissä Naamiohuveissa ja Andrea Cheniér'n nimiosassa Pittsburghissa ja Baltimoressa nuoremman veljen Marco Armiliaton johdolla. Tehtävät New Yorkin Metropolitanissa jatkuvat 1999 Aidalla ja Cavallerialla ja v. 2000 Trubaduurilla sekä Nabuccon uudella produktiolla. Armiliaton tehtävät vuoteen 2001 asti vievät hänet esiintymään seuraaviin teattereihin: Lontoo, Baltimore, Montreal, Nizza, Montpellier, Rio de Janeiro, Buenos Aires, Wien, Washington, Bilbao, Oviedo, Tokio ja Berliini. V. 1989 Bolognan Bongiovanni -levy-yhtiö julkisti kokonaislevytyken Giordanon La Cena delle Beffe -oopperan live taltioinnista. Äskettäin julkistettiin Mascagnin maailman ensilevytys oopperasta Amica. Se sai suuren menestyksen maailman kriitikoilta. V. 1998 Armiliaton aarialevy "Ten years on stage" julkistettiin. Fabio Armiliato lauloi Beniamino Giglin kunniaksi 26.4.2000 Helsingissä.

[Takaisin]